pasi majuri grab them by the balls, heart and mind will follow

Sotilaallisesti liittoutunut Suomi

Ammattimies, toimittaja Lauri Nurmi vaati päivän IL:ssä poliitikoilta tosiasioiden tunnustamista. Nurmen mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut mutta täällä poliitikot eivät halua sanoa sitä ääneen.  

Nurmelta erittäin hyvä ja napakka kirjoitus mutta se edellyttää muutamaa tarkennusta. Poliitikot ovat pelkureita, mikä selittänee ylivarovaisen liturgian. Mitä tulee liittoutumiseen, mainitaan, että viimeisten viiden vuoden aikana Suomi on solminut lukuisia puolustusyhteistyösopimuksia ja -yhteisymmärryspöytäkirjoja muun muassa Naton, Ranskan, Iso-Britannian, Viron, USA:n, Saksan ja Pohjoismaiden kanssa. Näiden sopimusten ja pöytäkirjojen huono puoli on, että ne eivät takaa mitään eivätkä sido puolustamaan ketään, saati auttamaan Suomea hädässä. Edes juuri Ruotsilta saatu ilmoitus prikaatin varaamisesta Suomen avuksi sotatilanteessa ei julistusluontoisena takaa mitään.

Voidaankin kysyä, onko Suomi tosiasiallisesti sotilaallisesti liittoutunut, jos kyse on sitomattomista tahdonilmaisuista. Ruotsin yksipuolinen ilmoitus mahdollisen avun antamisesta ei tee Suomesta sotilasliittolaista. Vaikka Suomi taatusti on Ruotsin ilmoituksesta mielissään, Suomikaan ei ole taannut Ruotsille taikka muille mitään. 

Suomen puolustuspolitiikka perustuu edelleen lujaan uskoon siitä, että joku meitä hädän hetkellä ehkä auttaisi, tai sitten ei. Tähän nähden onkin karmeaa todeta, että Suomi ylläpitää poliitikkojen tuella mahdollisuutta joutua Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Tahallinen jättäytyminen yksin tarkoittaa käytännössä tuhansien nuorten miesten ja naisten turhaa tapattamista murskaavan ylivoiman edessä.

Vaikka usko kuulemma siirtää vuoria, sen takia on turha uhrata ihmishenkiä. Sitova sopimus takaa avun paremmin kuin usko, tämän ymmärtää jopa päiväkoti-ikäinenkin.   

   

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e2f10a59-6dc9-4241-877f-dec71c93459f

 

        

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Jos poliitikot myöntäisivät, että Suomi onkin de facto liittoutunut, niin siitä seuraisi se, että poliitikot joutuisivat myöntämään

(a) Talvisodan ihme, jonka mukaan Suomi pärjäsi vain ja ainoastaan yksin riippumatta muusta maailman tilanteesta ja suomalainen sotilas vastasi kymmentä ryssää jne., oli ja on pelkkää propagandaa;

(b) Suomi ei olekaan demokratia, enemmistö suomalaista ei halua Suomen olevan liittoutunut ja kun äänestäjien pää ei ole kääntynyt myllytyksestä huolimatta, niin hommat on hoidettu kulisseissa, vähän niin kuin elettäisiin Venäjän vallan alaisuudessa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Talvisotaa käy moni edelleen, ainakin mitä tulee lujaan uskoon yksin pärjäämisestä.

Itse en ole huolissani demokratiasta koska ulkoturvallisuudesta ei ole säädetty äänestettäväksi huutoäänestyksellä.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Keinot ja päämäärät eivät kuitenkaan voi olla ristiriidassa edes ulko- ja turvallisuuspolitiikassa – ainakaan pidemmänpäälle – tai siitä koituu ongelmia, jonkinlainen takaisku.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

"Itse en ole huolissani demokratiasta koska ulkoturvallisuudesta ei ole säädetty äänestettäväksi huutoäänestyksellä."

Ulkoturvallisuudesta ei onneksi ole säädetty äänestettäväksi torikansan huutoäänestyksillä, mutta ääliömäisiä ehdotuksia esimerkiksi Nato-kansanäänestyksestä on julkisuudessa esiintynyt. Niitä on tehty jopa hyvin, hyvin korkealla poliittisella tasolla. Siitä olisin kyllä jonkin verran huolissani.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyö ja kyky kun tarkastellaan maavoimia ja niiden kalustoa sekä sodanaikaisten joukkojen kokoa ja toimintakykyä.

Taisteluvaunujen, rynnäkkövaunujen, telavetoisten panssaroitujen miehistönkuljetusvaunujen osalta tilanne on molemmissa maissa suurin piirtein sama. Pyörillä varustettuja kevyesti panssaroituja miehistökuljetusvaunuja Ruotsilla on 270 kpl ja meillä 470 kpl.

Tykistöstä löytyy se oleellinen ero. Ruotsilla on 30 haupitsia ja jalkaväellä 200 kranaatinheitintä.

Suomella on panssarihaupitseja, telatykkejä 80 kpl, raketinheittimiä 110 kpl, kranaatinheitin ajoneuvoja 40 kpl ja Amos kranaatinheitin ajoneuvoja 20 kpl, näitä aseita ei Ruotsilla ole!

Maastokuorma-autoilla vedettäviä kanuunoita ja haupitseja Suomella on yli 600 kpl. Jalkaväellä on yli 1200 kpl raskaita-ja kevyitä kranaatinheittimiä.

Ruotsin uusi sodanaikaisen armeijan kokonaisvahvuus on noin 90000 ilman varareserviä. Suomen kokonaisvahvuus on 280000 taistelijaa ja varareservissä saman verran.

Nyt Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyö saa nyt selkeän selityksen. Kuten Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin sanoi. ”Ennen nato-kysymystä Löfven oli jo ehtinyt korostaa, miten erityisenä Ruotsi pitää yhteistyötä Suomen kanssa. Pidämme puolustusyhteistyötä erittäin tärkeänä ja katsomme sitä pitkällä aikavälillä”
(HS 29.01.2019) https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005982083.html

Ruotsi siis tarvitsee Suomea puolustamaan Ruotsia. Ei toisin päin. Heja Sverige. Eläköön pohjoismainen puolustusyhteistyö.

Suomi voi siis perustellusti tinkiä reilun 30% alennuksen jos ja kun Suomi ostaa 64 Jas-39 E Gripen monitoimihävittäjää joilla Suomi taas parantaa sekä lisää Ruotsin turvallisuutta.

Ruotsi tarjoaa yhtä prikaatia 5600 sotilasta Suomen avuksi. Suomen uudet tulevat 64 kpl Jas-39 E Gripen sen sijaan puolustavat myös Ruotsia, samoin kuin meidän reservin armeijan noin 60 prikaatia. Kaikki on suhteellista.

Hoitakoon Ruotsi vahvalla laivastollaan ja sillä ”Finska brigaden” avulla Ahvenanmaan puolustamisen.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Minulla on kaksi poikaa. Äänestin aikanaan EU:n puolesta nimenomaan juuri siksi, että he eivät joutuisi kulkemaan samoja polkuja, jotka isäni kulki viime sodissa.

Nykytilanteessa on ensi arvoisen tärkeää olla mukana EU:ssa ja mahdollisesti siinä syntyvässä puolustusliitossa. Itärajan raja-asemilla EU:n lippu ja Suomen lippu rinnakkain saavat mielen hyvälle tuulelle.

Amerikan mailla on nyt presidenttinä herra ”Arvaamaton”, jonka sanaan ei voi vähäisessäkään määrin luottaa. Turva on silloin haettava muualta. En ole mikään EU:n ihailija varsinkaan sen nykymuodossa. Se ei ole se EU, joksi kuvittelin sen tulevan. On kuitenkin sanottava tuntemattoman sotilaan luutnantti Koskelaa toisesta yhteydestä lainaten, kun tämä neuvoi alikersantti Lehtoa ”Mutta meinaan se on pienemmän riesan tie.”

Jussi Niinistö on tehnyt puolustusministerinä erinomaista työtä mm. hoitaessaan verkostoitumista lännen suuntaan. Niistä on luonnollisesti turha pitää ymmärrettävistä syistä meteliä.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Venäjästä ei tarviste TEHDÄ vihollista, se tekkee sen aivan itse.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Kylmä Totuus , Holodnaja Pravda
Venäjän asevoimista 3/5 on sijoitettu Läntisen sotilaspiirin alueelle. Sen luoteisrajalla sijaitsee Suomi. Vastuualue alkaa Pohjoiselta jäämereltä Muurmanskin Kuolan niemimaan alueelta päättyen Mustallemerelle.

Rauhanajan organisaatiossa on koko läntisessä sotilaspiirissä yli 40 erillistä rykmenttiä tai pataljoonaa. Tärkeimpinä joukkoina ovat 12 moottoroitua jalkaväkiyhtymää, kaksi panssariprikaatia, viisi tykistöprikaatia, neljä tykistöohjusprikaatia, yksi raketinheitinprikaati, seitsemän ilmapuolustusprikaatia sekä yksi pioneeriprikaati ja yksi pioneerirykmentti.

Läntisen sotilaspiirin alueella rauhanajan maavoimien sotilaallinen potentiaali on huomattavan vahva.
Sotilaspiirin alueelle on muodostettu kolme suurta armeijan yksikköä.

Kuudes yleisjoukkojen armeija, on sijoitettuna entisen Leningradin sotilaspiirin alueelle ja sen esikunta sijaitsee Karjalan Kannaksella, Agalotovossa. Yleisjoukkojen toinen Kaartinarmeija ja sen esikunta toimii Mulinoissa, Moskovan itäpuolella. Vuoden 2015 aikana muodostettiin Moskovan alueelle myös ensimmäinen Kaartin panssariarmeija.

Venäjä saa pelkästään läntisen sotilaspiirinsä alueelta kolmessa viikossa 100000-150000 miehen ja kaluston Suomen rajalle, ilman liikekannallepanoa ja reserviään.

Sisäiset siirrot riittävät. Muodollisesti vaikka Muurmanskin Kuolan niemimaan ja entisen Leningradin sotilaspiirin yhteisharjoituksessa, Zapad / Tnestr 2019, karjalan korpien alueella.

Näillä voimilla ei Suomea miehitetä, mutta rajatut strategisesti tärkeiden alueiden haltuunotot kyllä onnistuisivat.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005986953.html

Käyttäjän EsaMPaloniemi kuva
Esa M Paloniemi

Suomi on käytännössä sotilaallisesti liittoutunut ja käynyt sotaa islamisteja vastaan vuodesta 2002, jolloin poliitikkojen kielellä "suomalaiset rauhanturvaajat osallistuivat kriisinhallintaan" Afganistanissa.

http://asfalttikukka.blogspot.com/2019/05/rotista-...

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Olen käyttänyt kahta veratuskuvaa: Suomi on Naon porstuassa. Se on huono paikka. Siellä on kylmä, se kertoo Venäjälle, ettäolemme tehneet valintamme, mutta emme ole sisällä Natossa. Toinen vertaus on, että menimme Natoon takaovesta.

Oleellista on, että miten Venäjä suhtautuu tilanteeseen. Se suhtautuu meihin potentiaalisena vihollisena.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Niinhän mekin suhtaudumme Venäjään ainoana potentiaalisena vihollisenamme.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Oleelista on se että Suomen ei tarvitse välittää Venäjän suhtautumisesta. Suomi ei ole tilivelvollinen turvallisuuspolitiikastaan Venäjälle.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Ukraina ajatteli täsmälleen samoin. Kunnes...

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #19

Se siitä seuraa, kun ei ole NATO:n jäsen. Vain se estää Venäjän hyökkäyksen, ei takapuolen nuolenta ja pyllistely Venäjään päin. Venäjä oliisi mennyt Krimille ihan riippumatta siitä, miten Ukraina olisi käyttäytynyt.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler Vastaus kommenttiin #20

Tuossa ei ole nyt paljon yhteyttä tunnettuun todellisuuteen.

1) Haluat että Suomi tekee saman kuin Ukraina, eli tavoittelee Naton jäsenyyttä, mutta uskot että Suomella on joku maaginen mekanismi, ässä hihassa joka Ukrainalta puuttui, joka estäisi Venäjää estämästä Suomen Nato-jäsenyyttä Ukrainan tyyliin. No mikä se ässä hihassa on, joka Suomella on mutta Ukrainalla ei ollut?

2) Väität että takapuolen nuolenta ei estä Venäjän hyökkäystä. 70 vuotta Suomen ja itänaapurin suhteiden historiaa todistaa kyllä ihan toista, ei se hyökännyt toisen maailmansodan jälkeisinä liittoutumattomuuden vuosikymmeninä.

3) Väität että Venäjä olisi mennyt Krimille, vaikka Ukraina ei olisi pyrkinyt Natoon. Tuon väitteesi kanssa olet aika yksin, en tiedä ketään joka poimisi hatusta tuollaista väitettä, jolle ei ole tietysti todisteitakaan eikä edes asiantuntijoiden lausuntoja viitteeksi, kunhan puhut lämpimiksesi.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #22

1) Olisiko esimerkiksi Enhanced Partnership for Peace -ohjelma, kolmenkeskinen puolustusyhteistyösopimus Ruotsin, Suomen ja USA:n kesken, kahdenkeskiset yhteistyösopimukset Britannian ja Ranskan kanssa, EU-jäsenyys sekä eräät edistyneet Yhdysvaltain asejärjestelmät, joita ei toivota päätyvän vääriin käsiin. Olisiko se, että toimintaa on aktiivisesti harjoiteltu ja sovitettu yhteen vuosien varrella itseämme vahvempien läntisten kumppanien kanssa. Olisiko se, että Suomelta puuttuu kulttuurinen yhteys Venäjään ja entisen neuvostotasavallan asema, jotka olivat Ukrainalla.

2) Eivät Suomi ja NL/Venäjä ole koskaan olleet tyhjiössä, vaan osana monenkeskistä sotilaallista tasapainotilaa, johon sisältyvät myös läntiset suurvallat ja NATO. NL:n hyökkäys Suomeen olisi kylmän sodan aikana merkinnyt mm. Ruotsin liittymistä NATO:on ja luultavasti muutakin NL:lle haitallista. Suomettumisen aikana NL toki valmisteli Suomen haltuunottoa pikkuhiljaa hivuttaen kotikommunistiemme suosiollisella avustuksella, kunnes onneksemme tuo Kansojen Vankila luhistui 1991 muista kuin Suomesta johtuneista syistä.

3) Ukraina ei tiettävästi jättänyt Naton jäsenhakemusta ennen Venäjän Krimin kaappausta. Eihän Venäjän ollut edes 2014 mikään pakko mennä Krimille, koska Sevastopolin tukikohdan vuokra-aikaa oli jäljellä vielä runsaasti. Ja toisaalta, Venäjällä on aivan riittämiin myös korvaavaa Mustan meren rantaviivaa uuden tukikohdan rakentamiseksi sen omalle alueelle. Mutta tilaisuus teki varkaan, ja Putin käytti tilaisuuttaan.

– Suomen ei ikinä pidä jättää vastaavia tilaisuuksia, ja tässä mielessä mm. UKK:n ulkopolitiikka oli realistista torjuessaan ehdotukset yhteisistä sotaharjoituksista NL:n kanssa ym.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #22

Tottakai haluan, että Suomi menee NATO:on. Venäjä ei tule estämään sitä sotiaallisesti, informaatiosodalla tietenkin ja pelottelemalla. Tuskinpa Venäjä on valmis ottamaan sitä riskiä, että hyökkäisi suoralta kädeltä NATO:n isäntamaan kimppuun ja maan, joka harjoittelee tiiviisti USA:n ja NATO:n kanssa. Niin kauan kuitenkin Venäjä pitää Suomea etupiirinään ja itselleen kuuluvana, kunnes Suomi on liittynyt NATO:on ja on näin lopullisesti Venäjälle menetetty tapaus kaikilla tavoin. Aivan kuten Baltian maat nyt. Sehän ei venäjälle sovi. Mitään uhkaa ei Suomi Venäjälle edusta.

NL huomasi sodan jälkeen, minkä kovan hinnan se joutui maksamaan hyökkäyksistään Suomeen, se menetti eräiden arvioiden mukaan jopa miljoona sotilastaan kaatuneita, kadonneina.

Krimin miehitys liittyy ainostaan ja vain Venäjään kyltymättömään valloitushaluun ensisiä neuvostotasavaltoja kohtaan, jonka alueita NL hallisti aikoinaan. Sitä osoittaa myös Itä-Ukrainan sotilaalliinen läsnäolo. Venäjän idea on laajeneminen. Siitä kirjoitti jo Mauno Koivisto kirjassaan Venäjän idea.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Antero Ollila, juuri siksi meidän pitääkin liittyä Naton jäseneksi.

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Ei Suomen puolustuspolitiikka perustu uskoon siitä, että joku meitä hädän hetkellä auttaisi, vaan diplomaattiseen ja sotilaalliseen puolueettomuuteen, siihen että ei anneta Venäjälle motiivia kokea meitä uhkana omalle turvallisuudelleen. Onkin karmeaa todeta, että Natoon haikailevat poliitikot haluaisivat ottaa sen riskin että Venäjälle saattaisi muodostua syy saapua tänne estämään Naton laajentuminen taas vähän lähemmäs heidän rajojaan, Itä-Ukrainan ja Krimin tyyliin.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Venäjä kokee ihan joka tapauksessa uhkana sellaisen naapurimaan, jota se ei ole onnistunut monisatavuotisen ideansa mukaisesti ottamaan etupiiriinsä ja valloittamaan.

Se vaan ei ole Venäjän päätettävissä, että sen naapurimaat haluavat liittyä NATO:on ja näin turvata puolustustaan niiden ainoaa sotilaallista uhkaa Venäjää vastaan. Venäjän uhkaan ei tarvita enää mitään motiivia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

YK:n peruskirjan 51. artiklan mukaan "Jos jokin Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei mikään tämän peruskirjan säännös saa rajoittaa sen luonnollista oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi."

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto ja sen seuraajavaltio Venäjän Federaatio ovat sitoutuneet noudattamaan YK:n peruskirjan henkeä ja kirjainta, josta on tullut keskeinen kansainvälisen oikeuden asiakirja.

Oikeus yhteiseen puolustautumiseen kuuluu näin ollen myös Venäjän tunnustamiin periaatteisiin – miksi ihmeessä muka "Venäjälle saattaisi muodostua syy saapua tänne estämään Naton laajentuminen", kun se on allekirjoittamiensa periaatteiden mukaan itse hyväksynyt yhteisen puolustautumisen kaikkien valtioiden luonnolliseksi oikeudeksi?

Toisekseen, lienee järjestelykysymys sopia Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaaminen tarvittaessa itseämme vahvempienkin liittolaisten tuella mahdollisten NATO-jäsenyysneuvottelujen yhteydessä, jos Venäjä alkaa käyttäytyä Suomea kohtaan uhkaavasti mistä hyvänsä syystä. Venäjän yleisesikunnan ammattilaiset tuskin sentään toivovat kansallista itsemurhaa sen johdosta, minkä turvallisuuspoliittisen ratkaisun Suomi tahollaan päättää valita. Venäjähän on monet kerrat julkisesti korostanut kunnioittavansa Suomen täysivaltaisuutta päättää itse omat ratkaisunsa – toki muistuttaen tekevänsä puolestaan omat toimenpiteensä omalla valtioalueellaan. Nämä toimenpiteet lienee jo tehty, joten Suomen kannalta tilanne ei muutu miksikään nykyisestä.

Mitä tulee Venäjän kokemukseen Suomesta uhkana omalle turvallisuudelleen, siihen on jo ETYK:n yhteydessä sovittu turvallisuutta ja luottamusta parantavat käytännöt, joilla Venäjä pystyy sulkemaan pois sellaiset uhat Suomen alueelta. Oman tehokkaaksi tunnetun tiedustelunsa lisäksi Venäjä voi tarvittaessa tehdä Open Skies -lentoja ja lähettää paikan päälle asiantuntijaryhmiä tekemään tarkastuksia. Näin siis, jos kaivataan verifioitua faktaa eikä pelkkiä propagandistisia tekosyitä.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Kylmä Totuus, Holodnaja Pravda.
Kun Neuvostoliitto hajosi, Venäjä muodostui sen raunioille ei asevoimiin ollut rahaa. Vasta Putinin ensimmäisen ja toisen presidenttikauden 2000-2008 aikana ja niiden jälkeen on rahaa löytynyt. Asevarustelu kiihtyi kun kolmas kausi alkoi 2012. Neljäs ohjusten uusi aikakausi alkoi 2018.

Venäjän asevoimien uudistaminen alkoi 2012. Tavoite uudistukselle asetettiin vuoteen 2020 mutta se ei tule onnistumaan. Näyttää siltä että tavoite saavutettaisiin vuoteen 2027-2030 mennessä. Syitä on monia joista merkittävin on raha ja kaluston tekninen uudistaminen. Vain ohjusaselaji on tällä hetkellä aikataulussa. Ilma- ja merivoimien osalta tavoite on noin 50-60 % saavutettu, sen sijaan maavoimien kaluston osalta tässäkään ei ole onnistuttu. Varusmieskoulutuksessa on suuria haasteita jotka heijastuvat suoraan reservin toimintakykyyn.

Tavoitteena on miljoonan miehen varsinainen sodanajan joukko ja kahden miljoonan koulutetun reservin kokonaisuus. Varsinaisen sodanajan joukon rungon muodostaisi 85% ammattiarmeija joka koostuisi upseereista ja sopimussotilaista. Lopun täydentäisivät varusmiehet ja reservissä olevat nopeantoiminnan yksiköt. Operatiivinen toimintakyky näillä joukoilla pitäisi saavuttaa 50% kolmessa päivässä, siis 72 tunnissa. Viikossa toimintakyvyn pitäisi olla 75% ja täysi valmius kolmessa viikossa.

Venäjän asevoimien uudistamisen lähtökohtana oli muutos entisestä jäykästä divisioonatason kokoonpanosta siirrytään länsimaissakin käytettyyn prikaatiorganisaatioon. Moottoroitu jalkaväkiprikaati on perusyksikkö. Sen tärkein henkilöstö jakautuu upseereihin, sopimussotilaisiin, reservin nopeantoiminnan yksiköihin ja varusmiehiin, tavoitteena on 85 % ammattiarmeija. Tämä perusyksikkö saadaan rauhanajan tilanteessa operatiivisesti valmiuskuntoon 75% viikossa, sotilasläänin sisäisin siiroin ilman liikekannallepanoa.

Perusyksikön moottoroidun jalkaväkiprikaatin kalusto ja organisaatio suppeasti. Henkilöstön vahvuus on 4200-4300 henkilöä. Moottoroituun jalkaväkiprikaatiin kuuluu panssaripataljoona, kolme taistelupanssarivaunukomppaniaa yhteensä 41 taisteluvaunua. Kolme moottoroitua jalkaväkipataljoonaa, 120 kpl rynnäkköpanssarivaunuja ja kranaatinheitin komppania. Tykistörykmentti johon kuuluu 36 kpl panssarihaupitsia, raketinheittimiä18 kpl, kranaatinheittimiä 24 kpl ja 24 kpl panssarintorjuntaohjusvaunuja. Ilmatorjuntaohjusrykmentti johon kuuluu 18 kpl ilmatorjuntaohjusvaunuja, ilmatorjuntapanssarivaunuja 6 kpl ja lähi-ilmatorjuntaohjuksia 36 kpl. Näiden lisäksi pioneeripataljoona, viestipataljoona ja tuki-ja huoltojoukot. Tela-ajoneuvojen lisäksi 200 kpl panssaroitua pyöräajoneuvoa ja 450 muuta pyöräajoneuvoa.

Taskulaskimen kertomaa. Kun kuuden venäläisen moottoroidun jalkaväkiprikaatin kalusto lasketaan yhteen, mennään Suomen koko sodanajan reservinkin käytössä olevan panssaroidun kaluston määrän yli niin että heilahtaa.

Suomessa liikekannallepano ja reserviin pohjautuvan puolustusarmeijan kokoaminen vaatii vähintäänkin kuukauden. Tämän ajan puolustus pitäisi hoitaa nykyisin käytössä olevien alle 40000 henkilön voimin. Ruotsin ja Suomen rauhanajan armeijat ovat yhdessä alle 60000 miestä. https://yle.fi/uutiset/3-8855345

Natomaiden Liettuan, Latvian, Viron, Tanskan ja Norjan rauhanajan asevoimien kokonaismäärä ei ylitä 70000 henkilöä. Sodanajan joukkojen koko, reservit mukaan laskien ei ylitä 280000 henkilöä.

Aika on kriisitilanteessa korttipakan jokeri.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Suomen valmiuskomppanioiden (tulevien pataljoonien) osalta LKP:n aikataulu yllä taitaa jo olla vanhentunutta tietoa.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Venäjän kannalta länsi tosiaan on vihollinen, ja pahinta lajia, nimittäin hyvin irrationaalinen, sellainen pikku-ukkoja pois hätistelevä humalainen puukottaja bussipysäkillä. Länsi kasaa rautaa Venäjän ympärille kaikkialla missä voi, ja Suomi on ollut kiusallinen paikka, koska täällä ei ole voinut.

Ja Venäjän strategiakin tiedetään, se vanha ja koettu syvä puolustus. Lisäryytinä on nykyään tietysti ydinaseet, joissa on ihan sama doktriini kuin lännelläkin:
-isketään mielellään etukäteen, jos kehityskulku on selkeä.
-jos ei siihen ehditä, niin isketään takaisin pikuisen lujemmalla läimäisyllä kuin vastustaja

Venäjän virhe oli, etteivät he pystyneet ennakoimaan lännen kehityskulkuja. Kun hyvinvoinnin laajeneminen pysähtyy, äänestäjin vedotaan pelolla eikä lupauksilla. Samalla sotilassäädyn valta kasvaa. Jossain vaiheessa myös EU muuttuu USA:n kaltaiseksi sotatalousalueeksi.

Suomen sotilassääty on saanut aikaan vain yhden asian: entistä useampia ohjuksia on suunnattu Lapin, rannikon ja keski-Suomen tärkeisiin kohteiisin. Suunnalla ei ole väliä, ohjukset tulevat sekä idästä että lännestä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset