pasi majuri grab them by the balls, heart and mind will follow

Suomen sota-ajan huoltovarmuus retuperällä

Valtiojohto ilmoittaa uljaasti,  että Suomen puolustuspolitiikka nojaa sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja uskottavaan puolustukseen koko valtakunnan alueella. Tyhjää fraasia hoetaan mantran tavoin miettimättä lainkaan, voiko poliitikkojen unelmaa edes toteuttaa. Suomen puolustuspolitiikka on ollut hölmöläisten johtamaa jo parikymmentä vuotta, ja on sitä valitettavasti edelleen. 

On melko turhaa keskustella siitä, kestääkö Suomen puolustus kaksi päivää vai kaksi viikkoa, kun Suomi ei pysty puolustamaan koko aluettaan eikä Suomen puolustus tule tositilanteessa kestämään muutenkaan kovin kauan yksin. Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö Micael Byden vaati hiljattain poliitikkoja vastaamaan, miten hän pystyy suunnittelemaan Ruotsin puolustuksen ilman ulkopuolisia turvatakuita tilanteessa, jossa Ruotsi on riippuvainen ulkopuolisesta aseellisesta avusta. Kysymys on esitetty Ruotsissa jo 12 vuotta sitten eikä kukaan ole pystynyt siihen vastaamaan. Miten siis täällä Suomessa? Kysymystä ei ole esitetty päättäjillemme, vaikka kaikki tiedämme, että olemme saman ongelman edessä. Huoltovarmuus on Suomen puolustuksen Akilleen kantapää. Meillä voi olla lähtötilanteessa miljoona miestä ja naista maata puolustamaan, mutta jos meillä ei ole aseita, ammuksia tai ruokaa, miten puolustaa maata ylivoimaista vihollista vastaan. Kivien heittely ei auta ja kiviä ei voi syödä.  

Puolustusministeriö kertoo kotisivuillaan, että sotilaallinen huoltovarmuus turvataan kansainvälisillä sopimuksilla ja järjestelyillä, joilla tänne saadaan kriisiaikana tarvikkeita ulkomailta. Puolustustarvikkeiden osalta keskeisintä on kuulemma järjestelmien kansainvälinen yhteistoimintakelpoisuus. Puolustusministeriö kuitenkin samalla tunnustaa, että sen kyky turvata kriisiajan huoltovarmuus pelkästään kansallisin kyvyin on heikentynyt. Ja miten puolustusministeriö on sitten turvannut huoltovarmuuden? Se kertoo, että Suomen ei tarvitse hirveästi panostaa omiin kansallisiin järjestelyihin kun se voi kriisitilanteessa turvautua EU:n ja sen jäsenvaltioiden voimavaroihin.

Jo edellä mainitut syyt kertovat, että Suomen huoltovarmuus on jätetty täysin heitteille ja huoltovarmuuden kanssa on laiminlyöty lukuisia tärkeitä seikkoja. Huoltovarmuudessa on selvästi eletty siviilikriisinhallinnan piirissä eikä esimerkiksi sota-ajan huoltovarmuutta ole edes mietitty. On takuuvarmasti riidatonta, että Suomen ilma- ja meripuolustuskyky ei kestä kauan sellaista vastustajaa vastaan kuin Venäjä. Jos valtaosa Suomen sota-ajan huollosta kulkee merikuljetuksina, mikä taho turvaa kuljetukset sen jälkeen kun ilma- ja meripuolustuskyky on mennyttä? Puolustusministeriö uskoo siihen, että joku meitä saattaa auttaa, mutta mitä takeita meillä on tästä ja mikä tai kuka meitä auttaa? Ei mitään, eikä välttämättä kukaan. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton eikä Suomikaan ole auttamassa muita kriisissä, jossa toisena osapuolena on Venäjä. Miksi siis kukaan lähtisi auttamaan meitä? Venäjähän voi uhata mahdollisia auttajia sotilaallisella iskulla. Jos merikuljetukset poissuljetaan, ainoa käytännön yhteys tänne on tulla Ruotsin kautta maanteitä pitkin. Mikä on se todennäköisyys, että Venäjä on omissa laskelmissa huomioinut Suomen ja Ruotsin maarajan katkaiseminen tärkeyden? Todennäköisyys tähän on 100 %.

Media voisi alkaa tenttaamaan poliitikkojamme siitä, miten sotilaallisesti liittoutumaton Suomi turvaa huoltovarmuuden sota-aikana. Tai miten ylipäätään täällä järjestetään uskottava, koko maan kattava puolustus, johon huoltovarmuus kuuluu äärimmäisen tärkeänä osana. Ja tarkemmin: miten Suomi järjestää puolustuksensa tilanteessa, jossa se ei voi liittoutua sotilaallisesti ja on silti huoltovarmuuden osalta riippuvainen kansainvälisestä avusta?

Suomi on samassa tilanteessa kuin Ruotsi, mutta täällä asiasta ei uskalleta edes keskustella. Löytyisikö kenraalikunnasta joku rohkea, joka esittäisi ikäviä kysymyksiä julkisesti ÖB Bidenin tapaan?                 

         

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>Suomen sota-ajan huoltovarmuus retuperällä

ooo

Sekin vielä.

Juuso Hämäläinen

Puhut oikeasta aiheesta todellakin. Suomen huoltovarmuus on heikko jo ruokahuollon osalta, jos iskee muukin kriisi päälle kuin sota kotinurkilla.

Mitä tulee liittoutumiseen niin siitä ei saa mitään tolkkua ennenkuin liittoutumisen ehdot ovat tiedossa. NATO-jäsenyyden sitoumukset ovat täysin avoimia. Ei ole tiedossa paljonko tukea saisimme, minkä laatuista tukea ja kuinka nopeasti. Edes tuen saanti ei ole ehdotonta vaan muiden jäsenmaiden itse päätettäviä.

Sellaisesta liittoutumisesta ei voi sanoa mitään järkevää. Emme edes tiedä mitkä tuon kokonaiskulut olisivat.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ei yksityiskohtien tasolla tuen määrää, laatua tai toimitusnopeutta ei voi tietää ennalta täsmälleen yksikään Naton jäsenmaa, mutta tärkein on itse periaate, joka on kirjattu perussopimuksen 5. artiklaan.

Jos ei halua luottaa kehenkään, onhan sekin eräs valinta, eikä missään kielletä alivoimaisia valtioita jättäytymästä uhkarohkeasti yksin pahoina päivinä.

Natolle maksettavat jäsenyyden kulut on arvioitu, ne eivät vuosittain Suomelle olisi kuin yksittäisen lentokoneen (nyt ei puhuta monitoimihävittäjästä) tai pienen sota-aluksen hintaluokkaa. Kulut, joilla Suomi noudattaisi Naton suositusta 2 % BKT:Stä puolustusmenoihin olisivat vuosittain 4,3 mrd euron luokkaa, kun vallitseva nykyisiin vaikeutuneisiin olosuhteisiin nähden alimitoitettu taso on 2,8 mrd €. Nämä kulut olisivat Suomen puolustuksen ylläpidosta ja tehostamisesta aiheutuvia kuluja -- eivät Naton organisaation ym. ylläpitoon meneviä kuluja.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Huoltovarmuus näyttää olevan jonkinlainen "tabu" poliittisessa keskustelussa. Yleensä puolustusministeritkin nostavat esiin muita aiheita.

Aikanaan kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen nosti esiin kauppalaivaston pienenemisestä johtuvan huoltovarmuusongelman.

YLE:n MOT-ohjelma käsitteli vuosia sitten sähköverkkojen ongelmia kriisitilanteessa. Asia näytti tulleen yllätyksenä puolustusministeriölle. Siellä ei ollut tietoa miten haavoittuvainen sähköverkko oli. Suomessa vika muutamassa kriittisessä "solmukohdassa" lamaannuttaa suurimman osan sähköverkosta.

Viljojen varmuusvarastointia käsiteltiin 90-luvulla mediassa, kun vähennettiin viljavarastoja.

Juuso Hämäläinen

Kauppalaivaston merkitys sotatilanteessa on suuri kysymysmerkki. Nykyaseilla on naapurimme helppo estää yhdenkään paatin lähtö ja tulo Suomeen. Viime sodassa ei ollut tällaista ehdotonta sulkua tehtävissä, vaikka sitä yritettiin kaikin konstein. Nyt tilanne on toinen. Omavaraisuusasteen nosto auttaisi.

Ruotsissa pidetään jopa hevosia enemmän, jotta on niistä apua kriiseissä, jotka voivat estää polttoaineiden saannin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mitä taisteluissa runsaasti kuluvaa sotamateriaalia Suomi voisi tuottaa kriisiaikoina omavaraisesti, paitsi jalkaväen ja tykistön ammuksia?

Ks. http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/1187...

Puolustusministeriön entinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Matti Ahola kiinnitti kriittisen puolustusmateriaalin huoltovarmuuteen huomiota jo v. 2007. Virallisen Suomen vastaus siihen on ollut haudan hiljaisuus.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Suomi ei pärjännyt omavaraisena edes vuosina 1941-44, jolloin suurimmalla osalla väestöstä ei kuitenkaan ollut peukalo keskellä kämmentä kuten nykyisin.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Pitäisikö Ahvenanmaa miehittää ennaltaehkäisevästi ennen vihreitä miehiä? Suomihan joutuisi kriisitilanteessa massiivisiin miehistön ja kaluston siirtoihin, johon tarvittaisiin kaikki veden pinnalla pysyvä kulkuneuvo. Kauppalaivasto sitten toisi paluulastissa chipsejä. joiden maanlaajuinen jakelu estäisi leipäannoksen (200 g) siirtymisen joillakin viikoilla.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Jos ruokaa ei ole. ei tarvita yhtään asettakaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset