pasi majuri grab them by the balls, heart and mind will follow

Filosofian tohtorin aivopieru, sotilasliitto Venäjän kanssa

Päivän Suomen Kuvalehti kertoo FT Alpo Juntusen aivoituksista ratkaista kerralla Suomen turvallisuustilanne. Emeritusprofessori ehdottaa sotilasliittoa Venäjän kanssa, mitä voi pitää nykyisessä turvallisuustilanteessa melkoisena aivopieruna. Kun lukee filosofian tohtorin perusteita, joutuu väkisinkin ihmettelemään, millä perusteilla professorititteleitä ylipäätään myönnetään. Juntusen päästö on sitä luokkaa, että immisiohaittojen vähentämiseksi on syytä tsekata, mitä kaveri todella sanoi.

Vain muutama vuosi sitten Juntunen esitti, että Suomen Nato-jäsenyys olisi tehokkain keino parantaa Suomen turvallisuutta. Ihan ok ehdotus ja perustuu faktoihin, ei siis mitään uutta länsirintamalta. Nyt, vähän myöhemmin, Juntunen ehdottaa sotilasliittoa Venäjän kanssa? Huolellisesti harkitseva sivustakatsoja voisi pitää Juntusta melkoisena tuuliviirinä, tai jopa hölmönä, koska perusteet Nato-jäsenyydelle ovat edelleen samat ja jopa vahvemmat. En tiedä mitä filosofiapuolella opetetaan, mutta luulisi sielläkin vaadittavan edes vähäisiä perusteita mielipiteille. Tsekataanpa Juntusen perustekyhäelmiä.

Venäjä kuulemma takasi Suomen turvallisuuden autonomian aikana. Hehheh, niin takaa kidnappaajakin siihen asti kunnes katsoo tilanteen vaativan toisenlaisia otteita. Venäjän suunnasta on kautta historian hyökätty nykyiselle Suomen alueelle, jopa lukemattomia kertoja. Kun Suomi alistettiin Venäjän osaksi erään sodan seurauksena, olisikin ollut melko erikoista, jos Venäjä olisi edelleen hyökkäillyt Suomea vastaan. Turvallisuus on ollut kidnappaajan luomaa turvallisuutta.

Juntusen mielestä Venäjän ulkopolitiikka on selkeää ja johdonmukaista. Jos näin olisi, jopa filosofi Juntunen olisi pystynyt ennustamaan Georgian sodan, Krimin valloituksen, hyökkäykset Ukrainaan ja Syyriaan, muutamia juttuja mainitakseni. En kuitenkaan näe Juntusen ennustuksia missään. Myöskään ihan oikeat asiantuntijat maailmalla eivät ole pystyneet ennustamaan Venäjän toimia ja maailmalla joudutaan koko ajan pelonsekaisin tuntein arvailemaan, mitä seuraavaksi tapahtuu ja missä.

Suomi on kuulemma joutunut loukkuun, josta Paasikivi-Kekkoslaiset EU:hun liittymisen yhteydessä varoittivat. Länsi on kuulemma ulottanut valtaansa alueille, jotka kuuluvat Venäjän etupiiriin. Typerää, Juntunen, todella typerää. Länsi ei ole ulottanut mitään vaan demokraattisissa yhteiskunnissa elävät ihmiset, jotka ovat itse päättäneet maidensa kuulumisesta johonkin järjestöön. Tätä kutsutaan demokratiassa valtion suvereeniksi. Venäjän etupiiri? Juntunen jakaa maita etupiireihin kuuluviksi jo perustellessaan asioita enkä ole ennen yhtä typerää väittelytekniikkaa nähnyt. Se, että Venäjä käyttäytyy aggressiivisesti, ei ole ainakaan YK:n luoman järjestelmän mukaista eikä etupiirijakoja tunneta perussopimuksessa.

Sotilasliittoa Venäjän kanssa Juntunen pitää hyvänä ideana sen takia, että Venäjän ei tarvitse hyökätä tänne Suomeen eikä länsikään hyökkää Venäjälle. Hehheh. On yleisesti tunnettua, että suomalaiset pitävät Venäjää alati pahempana uhkana Suomen turvallisuudelle ja että Suomen pitää siksi panostaa puolustusvoimiinsa. Historiasta kuitenkin näemme, että itänaapurimme tarjoamat sotilasliitot merkitsevät sotavoimien tuloa sopimusmaahan silloin kun se itänaapurille sopii. Jos ei sovi, tullaan silti. Eikä aina tarvitse olla edes liitossa, kun idästä on tultu.

Ketä vastaan Suomi sitten liittoutuisi, arvon Juntunen? Jos Suomella ei ole vihollisia lännessä, sotilasliitto on siten turha jo senkin takia. Ainoa syy sotilasliittoon Venäjän kanssa on siis se, että Venäjä ei hyökkäisi tänne. Mitä aggressiivisemmaksi Venäjä käy, sitä enemmän Juntusella on perusteita liittoutumiseen Venäjän kanssa. Sovellettuna elävään elämään, kannattaa siis Juntusen perusteilla liittoutua ainoan potentiaalisen vihollisen kanssa, varsinkin, jos se uhkailee, hyökkäilee ja käyttäytyy aggressiivisesti. Melko erikoista logiikkaa tohtoritasoiselta kaverilta. Pelätään vihollista mutta tätäkin enemmän ystäviä lännessä. En yhtään ihmettele, että Juntusella ei juuri ole täällä Suomessa seuraajia. No, ehkäpä niitä löytyy rajan takaa.       

        

 

 

             

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Niko Sillanpää

Linkki juttuun:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/raju-ehdot...

Juntusen ulostulo on _todella_ erikoinen. Hän toteaa mm., että

"Moskovan kannalta Krim ja Ukraina ovat strategisesti niin tärkeitä alueita, että se on valmis puolustamaan reviiriään asein."

Eli Juntunen laskee itsenäisiä valtioita "Moskovan reviiriksi" Molotov-Ribbentrop -henkeen.

On lisäksi erikoista, että hän ei mainitse nyky-Venäjän manöövereja analysoidessaan Ivan Iljiniä ja Alexander Duginia.

Jyrki Paldán

"Eli Juntunen laskee itsenäisiä valtioita "Moskovan reviiriksi" Molotov-Ribbentrop -henkeen."

Kaikki suurvallat ovat toimineet noin. Aina.

Ei tietenkään tee siitä oikeutettua, mutta tuolla perusteella liittoutuminen esim. Yhdysvaltojen kanssa on ihan yhtä väärin kuin Venäjänkin kanssa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Liittoutuminen ystävien kanssa on täysin oikein missä tahansa tilanteessa ja tavallisessa elämässä jopa normaalia. Kannattaa pitää ystävistä kiinni, ei vihollisista. Suomen linja on ollut aina hapuilevaa räpeltämistä.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #19

Hyppäsit ihan eri asiaan ja tuohon väittelyyn en nyt jaksa lähteä mukaan.

Kommentissani keskityin käsittelemään ainoastaan huomautusta Venäjän aggressiivisesta ulkopolitiikasta, joka on ollut samanlaista kaikilla suurvalloilla kautta historian. Erityisesti nykypäivän Yhdysvalloilla.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Juntusen koulutustaustalla lienee merkitystä kun mietitään hänen kannanottojaan. Filosofiaa opiskelleelta voi tuskin odottaa samaa käytännönläheisyyttä ja toimivuutta kuin muilla aloilla toimineilta. Filosofiaa yhtään väheksymättä.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Presidentti Mannerheim kaavaili jo tammikuussa 1945 sotilaallista liittoutumista aggressiivisen Neuvostoliiton kanssa ajatellen sen olevan Suomen ainoa keino selviytyä itsenäisenä valtiona. Neuvostoliitolle ajatus YYA-sopimuksesta kelpasi kuitenkin vasta vuonna 1948.

On hyvinkin todennäköistä, ettei Venäjä olisi valmis liittoutumaan sotilaallisesti Suomen kanssa nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa.

Historia toistaa itseään.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Jos aletaan puhua tsaarin ajasta Suomessa, niin silloin on kyllä pakko myös puhua Suomen kokemasta venäläistämisestä. Autonomian ajan loppua venäläistämispolitiikka viitoitti vahvasti, sillä silloin tsaari pyrki integroimaan Suomen tiiviimmin Venäjän yhteyteen ja lakkauttamaan autonomian. Ensimmäinen venäläistämiskausi loppui Venäjän ja Japanin välisen sodan loppuun, jonka aikana Venäjällä melkein vallankumous onnistui. Toinen venäläistämiskausi päättyi Venäjän tappioon I maailmansodassa.

Venäläistämispolitiikasta voidaan oppia se, että tyypilliseen venäläiseen tapaan tsaarin hallinto ei kunnioittanut tsaarin antamaa vakuutusta Suomen aseman koskemattomuudesta, sillä tsaarilla oli takanaan keisarikunnan armeija. Vahvan sotilaallisen voimann tuella tsaari saattoi rikkoa tekemiään lupauksia, mutta tuon seurauksena Nikolai II tunnetaan Suomessa lempinimellä "valapatto".

Venäjä on arvaamaton valtio, kuten sen toimet vuodesta 2014 lähtien Ukrainassa osoittavat. Tuolloin ensimmäistä kertaa sitten II maailmansodan jokin valtio miehitti toiselle maalle kuuluvan maakunnan ja liitti sen yksipuolisesti itseensä. Suomessa NATO-jäsenyyttä vastustetaan sillä, että sitä kautta joutuisimme Yhdysvaltain sotiin mukaan. Jos Suomi tekisi liiton Venäjän kanssa, niin tällöin Venäjän viholliset olisivat myös meidän vihollisiamme. Toisin sanoen Venäjän aggressio voisi vetää meidätkin mukaan sotaan vastoin tahtoamme.

"EU:lla ei ole sotilaallista voimaa eikä Nato vaarantaisi asemiaan Itämeren alueen pikkuvaltioiden tähden."

Tässä asiassa Juntunen ei ole aivan oikeassa. NATO tulee puolustamaan Itämeren alueen jäseniensä alueellista koskemattomuutta siksi, että yksi osa Yhdysvaltain kansainvälistä voimaa on se, että USA on solminut puolustussopimuksia useiden muiden maiden esim. Japanin ja Etelä-Korean kanssa. Sillä ei ole varaa menettää uskottavuuttaan ja siksi se tulee turvaamaan Baltian maiden alueellisen koskemattomuuden. Venäjä tietää tämän ja siksi se ei ole halukas sotilaalliseen aggressioon Baltian maita vastaan.

Putinin hallinto on häikäilemätön, mutta se ei ole tyhmä. Se ei halua ottaa typeriä riskejä. Sille on helpompi simputtaa maita, joilla ei ole liittolaisia kuin haastaa riitaa NATO-maiden kanssa. Samalla on syytä muistaa, että NATO:n jäsenvaltiot ovat suvereeneja valtioita, jotka ovat liittyneet siihen vapaaehtoisesti.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Juntusen mielestä Venäjän ulkopolitiikka on selkeää ja johdonmukaista. Jos näin olisi, jopa filosofi Juntunen olisi pystynyt ennustamaan Georgian sodan, Krimin valloituksen, hyökkäykset Ukrainaan ja Syyriaan."

En ole koskaan ymmärtänyt puheita Venäjän arvaamattomuudesta. Mielestäni se on toiminut hyvin johdonmukaisesti ja ennalta-arvattavasti juuri yllämainituissa tapauksissa. Kyse on sotilaallisesta strategiasta ja sen ehdoista. Sitä ei pidä koskaan käsittää samaksi asiaksi kuin ulkopolitiikka, kuten yllä on tehty. Jos aletaan selittää sotilasstrategiaa ulkopolitiikan säännöillä, toiminta on takuuvarmasti arvaamatonta.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Silti et ole pystynyt ennustamaan Venäjän käyttäytymistä ja teet täällä jälkiviisaita kommentteja etkä ole esimerkiksi töissä huippuviroissa maailmalla konsultoimassa länsimaiden hallintoja?

Jälkiviisaus on turha laji.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

En ole pystynyt ennustamaan keinovalikoimaa päämääriin, eikä se ole tarpeenkaan. Mutta päämäärät olen esimerkiksi Itä-Ukrainan ja Sevastopolin tapauksessa osannut pääpiirteissään ennakoida. Eikä Venäjä tule luovuttamaan niitä Natolle taisteluitta. Se olisi sotilaallisesti erittäin typerä veto.

Venäjä on lisäksi varsin usein varoittanut vastaavansa sotilaallisesti, joten tästäkään syystä ei monissa tapauksissa kovin suuria ennustajanlahjoja ole tarvittu.

Ei ole kovin montaa vuotta kun nämä länsimaiset hallinnot sanoivat ryhtyessään leikkiin, ettei Venäjä muodosta minkäänlaista vaaraa. Olin heidän kanssaan päinvastaista mieltä jo silloin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #26

"Mutta päämäärät olen esimerkiksi Itä-Ukrainan ja Sevastopolin tapauksessa osannut pääpiirteissään ennakoida."

- Ja mitkä ovat nyt ennakoimasi Venäjän päämäärät Suomen suhteen?

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Ymmärrän Juntusen tarkoittavan sopimusta Venäjän kanssa, eikä herra Putinin kanssa. Taitaa sotilasliitto olla vähän raju liike, mutta jotain muuta vois harkita.

YYA sopimusaikana ei ollut paskat puntissa niin, kuin nyt näyttää olevan.

Kuka meitä auttaa, kun EU menee kontalleen, Nato on Trumpin myötä henkitoreissaan ja YK:kin on toimintakyvytön. Eikä Ruotsikaan tunnu olevan kiinnostunut Suomesta itärajansa turvaajana.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

YYA-aikana Suomi joutui koko ajan elämään kuin kusi sukassa ja täällä hermoiltiin lähes jokaisesta rasahduksesta. Tuon ajan virkamiehillä ja sotilailla olisi paljonkin kerrottavaa tilanteista, joissa oltiin lähellä liikekannallepanoa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Virkamiehet ja sotilaat tekevät aina itseään tykö, ellei muuten löydy oman egon nostoa.
Lyövät kyllä useimmiten ohi ja yli. Huhuistahan militääriä elää.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Kun Ruotsin puolustusvoimien komentaja Göran Göransson arvioi tammikuussa 2013 Dagens Nyheter -lehdessä maansa kestävän ilman apua sotilaallisesti vain viikon, jos sen kimppuun käydään, niin Alpo Juntunen totesi Suomen kestävän vain muutamia tunteja (wikipedia).
Stalinin ”liittoutumisyritys” kesti aikanaan 105 päivää ja maksoi ainakin 200 000 miestä. Itänaapurin hyökkäys Suomeen 25.6.1941 ja sen aikaan saama erillissota kesti yli kolme vuotta päättyen aselepoon 19.9.1944.
Vuonna 1997 professori Aleksandr Dugin kirjoitti kirjan ”Geopolitiikan perusteet: Venäjän geopoliittinen tulevaisuus”. Kirjan kirjoituksessa ovat olleet mukana kenraalit Nikolai Klokotov ja Leonid Ivashov. Kirjaa käytetään oppikirjana mm. Venäjän armeijassa. Viime aikojen tapahtumien perusteella Kreml noudattaa ilmiselvästi näitä kirjan oppeja, joista ovat osoituksena Krimin valtaus ja Ukrainan ”jäätynyt konflikti”. Duginia pidetään yhtenä putinismin pääideologina ja hän haluaa palauttaa takaisin vuoden 1913 valtiorajat.
Edelliseen liittyen Suomen tulevaisuus olisi Duginin mukaan tämä: Suomi tulisi liittää Venäjään. Etelä-Suomi tulisi yhdistää Karjalan tasavaltaan ja Pohjois-Suomi tulisi lahjoittaa Muurmanskin aluehallinnolle.
Tämä itänaapurin geopolitiikan perusteos on ilmeisesti arvon emeritusprofessorille tuntematon käsite.
Vuonna 2013 Juntunen esitti liittymistä Natoon, kuten linkistä ilmenee. Aleksis Kiveä toisesta yhteydestä lainaten: ”niin muuttuu maailma Eskoseni ”

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013010716523485_u...

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Loukusta puheen ollen...
Sipilällä ja Soinilla on jo jonkinlainen sotilaallinen liittouma jumalan kanssa :-o
Se on niin tehokasta että kansa kuolee ihan ilman laukauksia :-•
Pitäsikö sitä kuitenkin liittoutua myös Proxima Centaurilaisten kanssa :-?
Venäjän seuraavissa pressanvaaleissa voi ihan hyvin tulla "Rusexit" :-!
Liittyvät natoonkin ennen meitä, ja Rumppi kavereineen nostaa maan suosta ;-•

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Venäjän kohtalo on USA:n ja Kiinan käsissä. Kumpi tahansa valtio saa aikaan Venäjällä kaaoksen. Ei siihen enää Suomea tarvita.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Obama sanoi äskettäin Venäjästä sen, minkä kaikki ovat tienneet jo pitkään: pieni ja heikko maa.

Juuri tämä on nyppinyt Putinia vuosikymmeniä ja siksi hän mellastaa maailmalla. Huono rahatilanne on estänyt enempiä maailmanvalloituksia.

Käyttäjän kraavi95 kuva
Keijo Räävi

Trumpin Amerikkaa ei pienen Suomen puolustaminen kiinnosta.

Suomen on viisaampaa liittoutua Venäjän kanssa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Siis hirttää itsensä siksi, että pelkää tulevansa hirtetyksi?

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Juntusen kannanotto osoittaa, että Puolustusvoimien palveluksessa on ja on ollut Venäjän eduksi työskenteleviä vaikutuksenalaisia eli "vaikkuja".

Eläkkeellä ollessaan he ilmeisesti ajattelevat, että myös suomalaisuudesta ja eurooppalaisuudesta voi jäädä jotenkin "eläkkeelle" ja kaatua suoraan Venäjän syliin!

Nimeä uuteen YYA-paperiin he haluavat mahdollisesti siksi, että ovat jääneet litium-pillerinsä, Alzheimer-tablettinsa tai Parkinsonin taudin lääkityksensä ottamatta.

Kyseinen liittosopimus Venäjän kanssa on ylivoimaisesti hulluinta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt tai kuullut.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Sota on shakkipelin kaltaista. Tärkeintä ei ole säilyminen uhrauksilta, ajallisilta tai määrällisiltä. Absoluuttisella asemalla ei ole suurtakaan strategista merkitystä sodassa.

Tärkeintä voitollisessa sotastrategiassa on suhteellisen aseman parantuminen nähtynä kaikkiin muihin valtioihin sodan päätyttyä. Millään muulla ei ole merkitystä tämän päämäärän rinnalla. Se on se elämän ja kuoleman kysymys.

Myös Suomen kannalta oikea on se sotastrategia, jolla suhteellinen asema vahvistuu eniten nähtynä Venäjään, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Kun nämä lähtökohdat ymmärretään ja osataan arvioida samalla tulevaa, päädytään usein maallikon näkökulmasta hulluihin ratkaisuihin.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

En ole itsekään nähnyt aikoihin noin typerää ehdotusta ainakaan tällä tasolla esitettynä. On vähän eroa kun joku pökiö jossain mielipidepalstalla esittää vastaavaa kuin sen tekee ex-professori.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Suomen kulta-ajaksi väitetty autonomian kausi päättyi sortokausiin ja Vapaussotaan. Autonomian kausi Suomen historiassa taas alkoi Venäjän valloitussodasta aivan niin, kuin alkoi YYA-sopimuksen aika. Sama pätee uuteen mahdolliseen YYA-sopimukseen. Ilman ennen sitä käytävää sotaa olisi Suomen osa olla pelkkä Venäjään kuuluva alue.

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Ajatus liitosta Venäjän kanssa on laatikon ulkopuolelta ja poliittisesti epäkorrekti, mutta toisaalta autonomian aika ja YYA-aika olivat Suomen historian pisimpiä rauhan ja kehityksen aikoja, mitä nyt britit pommittelivat 1850-luvulla. EU-aikana ollaankin tiiviisti mukana Sodassa Terroria vastaan; ensin Afganistanissa, nyt Irakin Kurdistanissa. Taistelujoukkoja ei vielä ole lähetetty, mutta sekin ollee tulossa kun on näitä "kansainvälisiä velvoitteita" ja "kansainvälisiä sopimuksia, ja "on kannettava vastuu".

http://asfalttikukka.blogspot.fi/

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

"Ajatus liitosta Venäjän kanssa on laatikon ulkopuolelta ja poliittisesti epäkorrekti, mutta toisaalta autonomian aika ja YYA-aika olivat Suomen historian pisimpiä rauhan ja kehityksen aikoja"

Mitenkäs sen vaihtoehdon kanssa olikaan? Ruotsi on välttynyt sodilta vuodesta 1809 lähtien. Ruotsin elintaso ja väestön elinajan odote on ollut korkeampi kuin Suomessa. Olisikohan se Ruotsin osana oleminen ollut rauhan ja kehityksen kannalta parempi?

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

"Ruotsi välttynyt sodasta..." Pitää paikkansa, jos lisäät, omalla alueellaan. Kyllä Ruotsin sankarikunkut ovat seikkaileet pitkin Eurooppaa ja aina suomalaisen soturin voimalla.
Suomi on kaikkina aikoina seisonut Ruotsin ja sen kulloisenkin "vihollisen" välissä. Suomi on siinä työssään uhrannut pääomiaan ja sotilaitaan.
Onko Ruotsi koskaan korvannut meille noita menetyksiämme?
Nyt olisi korkea aika, sillä nykyisillä voimillamme emme kykene puolustamaan Ruotsin itärajaa.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Autonomian aikaa ja YYA-aikaa rummutetaan venäjämielisten taholta jonain onnen ja auvon aikoina. Kuitenkin autonomian ajan kolmea viimeistä vuosikymmentä leimasi jo Aleksanteri III:n aikana alkanut venäläistäminen ja Nikolai II:n aikaa kutsutaankin jo sortokaudeksi, jossa Suomen lakeja ja oikeusjärjestystä ja lopulta koko autonomiaa pyrittiin hävittämään ja mm. saamaan venäjä valtakieleksi.

YYA-ajan alussa elimme vielä ns. vaaran vuosia, jolloin Suomen itsenäisyys oli ajoittain hiuskarvan varassa. Jouduimme myös nöyryyttävästi tuomitsemaan Suomea sodan aikana johtaneet isänmaanystävät vankeuteen ja karkottamaan Neuvostoliittoon meihin luottaneita ihmisiä, jotka Stalin oli katsonut vihollisekseen. 50-luvun lopulla oli ns. yöpakkaset ja 60-luvun alussa noottikriisi. 70-luvun alussa Kekkonen valittiin presidentiksi poikkeuslailla, jota voi pitää länsimaisena demokratiana itseään pitävälle maalle suorastaan pöyristyttävänä juttuna. Neuvostoliittoa arvostelleita ei tuomittu sentään vankeuteen, mutta virassa ja yhteiskunnassa etenemistä vaikeutettiin. Itsesensuuri vallitsi suurimmassa osassa tiedotusvälineitä ja kokoomuspuolue suljettiin hallituksen ulkopuolelle pariksi vuosikymmeneksi. Muu maailma puhui säälivästi suomettumisesta.

Se kuuluisa idänkauppa oli ainakin ensimmäiset viisi vuotta melko tappiollista, kun emme saaneet mitään maksua Neuvostoliittoon toimittamistamme tavaroista. Onkohan joku tutkinut, kauanko kesti, että pääsimme idänkaupassa edes omillemme?

Kuinka joku suomalainen voi oikeasti pitää noita aikoja, jolloin olemme olleet enemmän tai vähemmän Venäjään/Neuvostoliittoon sidoksissa, hyvinä aikoina? Neljännesvuosisata 80-luvun loppupuolelta 2010-luvun alkupuolelle (Gorban ja Jeltsinin aika ja vielä Putinin ensimmäinen vuosikymmen)oli maamme demokratian ja kansainvälisen aseman kannalta hyvää aikaa. Toivottavasti emme ala taas luisumaan Venäjän kainaloon, merkkejä siitä on koko ajan näkyvissä.

Hyvä kirjoitus Pasi Majurilta!

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Juntunen: “Joutuisiko Suomi sitten lännen hyökkäyksen kohteeksi? Ei, koska lännellä ei ole mitään tarvetta hyökätä Venäjälle. Sopimus olisi laadittava huolellisesti molempien maiden edut huomioon ottaen ja kansainvälisen yhteisön lakeja ja menettelytapoja kunnioittaen.”

Sopimuksen tekeminen molempien osapuolten etujen ja suvereniteetin huomioon ottaen olisi tältä pohjalta todella vaikeaa ellei mahdotonta. Suomi olisi osapuoli, joka tietää, että lännellä ei ole tarvetta hyökätä Venäjälle. Sopimuksen perusidea olisi kuitenkin se, että Venäjä kokee itsensä lännen uhkaamaksi ja Suomen liittoutuminen Venäjän kanssa olisi suojautumistoimenpide länttä vastaan. Suomi siis lähtisi vastoin parempaa tietoa mukaan Venäjän harhoihin. Venäjä voisi sopimuksen (YYA 2.0) pohjalta vaatia sotilaallisia toimenpiteitä Suomelta joko yhteistoiminnassa tai Suomi luovuttaisi alueitaan Venäjän sotavoimille. Tämä tapahtuisi sen mukaan mitä Venäjä kokee – ei sen pohjalta miten asiat ovat.

Suomi joutuisi mukautumaan myös muihin Venäjän harhakäsityksiin. Venäläisen vähemmistömme kokema vaino Suomessa olisi aivan yhtä relevantti Venäjän käsitys todellisuudesta kuin se, että länsimaat ovat hyökkäämässä Venäjälle. Suomi ei voisi mitenkään väittää vastaan yhtä harhaa vastaan, koska se olisi hyväksynyt jo aiemman harhan. Suomen ja Venäjän riita olisi ns. Jäsenten välinen ja voimasuhteiden valossa häviäjä olisi jo etukäteen selvillä.

Sotilaallinen liittosopimus ei takaa sitä, etteikö sopimusosapuolten erimielisyyksiä ratkottaisi asein. Hyvä esimerkki venäläisten tavasta tulkita sopimuksia on Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus:
"Sopimus uudistettiin Moskovassa 7. huhtikuuta 1934, jolloin sitä pidennettiin 31. joulukuuta 1945 asti. Neuvostoliitto irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen vedoten Mainilan laukauksiin ennen hyökkäystään Suomeen 30. marraskuuta 1939. Hyökkäys rikkoi myös Tarton rauhansopimusta ja Kansainliiton peruskirjaa." (Wikipedia)

Juntunen: “Vuosikymmenien mittaan tilanne johti itsesensuuriin ja niin sanottuun ”silmän politiikkaan”. Suomi oli Neuvostoliitosta riippuvainen, ja siksi voidaan puhua toisesta autonomiasta.”

Suomen ja Venäjän puolustusliitto edellyttäisi, että me siirtyisimme kolmannen autonomian aikaan – me luopuisimme suvereniteetistamme. Menetetyn suvereniteetin mukana käsityksiemme olisi muututtava vahvemman osapuolen mukaisiksi. Ero 1990-luvun käsityksiimme olisi merkittävä:

Juntunen: “läntisessä maailmassa – Suomi mukaan lukien – uskottiin, markkinatalouden, liberalismin ja ihmisoikeuksien lopulliseen voittoon. Muutamassa vuodessa Venäjä tulisi lännen kaltaiseksi. Käsitys perustui vakaumukseen oman järjestelmämme paremmuudesta.”

Käsitystä oman järjestelmämme paremmuudesta on toden totta järkytetty suomalaisten putinististen populistien toimesta. Jos venäläismieliset tahot ovat nyt hereillä niin tämä Juntusen avaus on todellinen lottovoitto heille ja Venäjälle. Eipä aikaakaan kun itänaapurista annetaan tukea “Venäjälle ystävällismielisten ja rauhantahtoisten voimien pyrkimykselle aikaansaada sotilaspoliittinen liittosopimus maidemme välillä.” Väyrynen ja Bäckman olisivat kuumia nimiä mahdollisen “Kansanhallituksen” johtoon. Pojat keskenään riidelkööt kummasta tulee presidentti/pääministeri.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tässä kommentissa oli hyviä pointteja.

Onko varmaa, ettei sopimusta voisi tehdä siten, että Suomelle jäisi kiristysvoimaa tai takaportti ulos, jos sopimuskumppanista tulisi liian hankala?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Suomella ja Venäjällä on voimassaoleva naapuruusssopimus, joka on täysin riittävä, mikäli Venäjä kunnioittaisi sen pykäliä. Sen perusteella Venäjä voi kriisitilanteessa vaatia Suomelta tiettyjä toimia, jotka ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä. Muuhun liittoon ei Venäjän kanssa kannata pyrkiä, koska se ei noudata, tai ole noudattanut, edes YK:n perussopimusta.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Olen täysin samaa mieltä. Naapuruussopimus on ollut kuollut kirjain vuodesta 2014 lähtien hyvin selkeästi. Sen ensimmäisen artiklan viimeinen lause määrittelee, että kyseistä sopimusta sovelletaan niin Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin kuin myös näiden maiden suhteisiin kolmansiin osapuoliin:

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992...

"Sopimuspuolet täyttävät vilpittömästi kansainvälisen oikeuden velvoitteet ja edistävät hyvän naapuruuden hengessä keskinäistä yhteistyökumppanuuttaan sekä yhteistyötään kaikkien maiden kanssa."

Venäjän toimet Ukrainassa eivät todellakaan olleet Venäjän kansainvälisten velvoitteiden täyttämistä vilpittömässä mielessä eikä se parantanut Venäjän yhteistyötä muiden maiden kanssa.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Historiallista faktaa: Presidentti Risto Ryti kirjoittaa sotasyyllisyysoikeudenkäynnin puolustuspuheessaan seuraavaa:

”Suhteemme Venäjään olivat rakentuneet seuraavalle pohjalle: Venäjä oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden tammikuun 4 p:nä 1918, Tarton rauha oli solmittu lokakuun 14 p:nä 1920, 1922 oli tehty sopimus rajarauhan turvaamisesta rajalla Laatokalta Jäämereen, 1928 päätettiin sopimus paikallisten rajavälikohtausten selvittämisestä Karjalan kannaksella, 1932 oli maiden välillä tehty hyökkäämättömyyssopimus, johon liittyi myös määräykset riitojen rauhanomaisesta ratkaisemisesta sekä sopimus sovittelukomission asettamisesta. Hyökkäämättömyyssopimus oli v. 1934 uudistettu olemaan voimassa v:n 1945 loppuun” (sivu 12).

Kaikesta tästä huolimatta invaasio idästä alkoi 30.11.1939, kun Talvisota syttyi. Nyt tunnutaan olevan taas samassa tilanteessa Euroopassa, jossa sopimuksia ei tunnuta kunnioitettavan. ETYJin päätösasiakirja (Helsinki Final Act) vuodelta 1975 on tästä konkreettinen esimerkki.
Näitä taustoja vasten emeritusprofessorin ehdotus joutuu perin kummalliseen ja outoon valoon. Olisiko tähän syynä iän mukanaan tuomia rajoitteita? Vanha kansanviisaus sanoo ”vanhuus ei tule kello kaulassa.”

Mitä presidentti Risto Rytin puolustuspuheeseen muutoin tulee, se on erittäin mielenkiintoista ja historiallisesti arvokasta luettavaa. Kirja ”Risto Rytin puolustus” julkaistiin näköispainoksena vuonna 1989.
Toinen erittäin mielenkiintoinen kirja on Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944. Sen yläotsikko on ”Käymme omaa erillistä sotaamme.”
Nämä kirjat luettuaan on todettava, että presidentti Risto Ryti oli suomalainen Suurmies, joka ajatteli toimissaan aina Isänmaan parasta. Hänen tuomitsemisensa ja tuomionsa oli ja on edelleen syvä oikeudellinen häpeä, jonka Korkein oikeus olisi hyvä purkaa.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Mietin, että mitä riskejä liitosta koituisi Suomelle. Aikahan näyttäisi olevan lännen puolella. Länsi ei ole hyökkäämässä Venäjälle, joten Suomi ei sitä kautta olisi joutumassa sotaan lännen kanssa Venäjän rinnalla. Venäjää puolestaan liitto tai jonkinlainen sopimus rauhoittaisi. Kun Venäjä sitten mahdollisesti taas sortuu valtiona taloudelliseen heikkouteensa ja sisäisiin ristiriitoihinsa 2-10 vuoden sisällä, niin Suomi pääsisi liitosta eroon samalla tavalla kuin YYA:ssa:kin.

Yhtenä riskinä voi toki olla se, että jos Venäjä sitten päättääkin kohta hyökätä Baltiaan, Puolaan tai muualle, niin se saattaisi temmata Suomen mukaansa mittelöön Natoa vastaan. Toinen riski olisi sitten se, että liiton kautta Venäjä jotenkin ujuttaisi vaikutusvaltaansa Suomen sisä- ja ulkopolitiikkaan samalla tavalla kuin Neuvostoliitto ja alkaisi sanella, ketkä täällä muodostavat hallituksen. Olisiko YYA:n virheistä mahdollista oppia ja sorvata sellainen diili, että Suomi olisi politiikassaan itsenäinen ja sotilaallisen yhteenoton riski lännen ja Venäjän kanssa minimoitaisiin?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset