pasi majuri grab them by the balls, heart and mind will follow

Suomen puolustusstrategia on ennaltaehkäistä, ei tapattaa ihmisiä

Suomen puolustusvoimien tämänhetkinen strategia nojaa alueelliseen puolustukseen, mikä on vain hyvä lähtökohta, ei muuta. On strategisesti idioottimaista asettaa Suomi hyökkäykselle alttiiksi omalla alueellaan, kun ennaltaehkäisy olisi huomattavasti järkevämpää.

Ari Pesonen kirjoitti eilisessä blogissaan erittäin asiantuntevasti puolustusstrategioista ja blogi herätti muutamia kysymyksiä valtiojohdollemme. Pesosen blogi kannattaa lukea ja erityisesti ajatuksella.   

Väitän, että Suomen tämänhetkinen alueellinen puolustusstrategia on vanhentunut jo ajat sitten ja sellaisenaan jopa idioottimainen. On äärimmäisen typerää varautua ylijohdon hyväksymistä strategisista syistä valtaviin sotilaallisiin tappioihin, siviilien joukkotuhoon ja infrastruktuurin täydelliseen tuhoutumiseen. Sitähän Suomen nykyinen alueellinen puolustusstrategia merkitsee. Otetaan iskuja oman valtakunnan alueella, ei varauduta yllätyshyökkäyksiin, ei varauduta asianmukaisin välinein, huollon jatkumiseen jne. Lähdetään siis kenraalien ikivanhasta romanttisesta olettamasta, että piiloudutaan metsään ja hyökkäillään vihollista vastaan, rajattomalla asearsenaalilla ja hamaan tulevaisuuteen. Se, mikä toimi 30-luvulla, ei välttämättä toimi 2000-luvulla. 

Romantikoille tiedoksi, että valitettavasti ollaan 2000-luvulla, satelliittien, suihkukoneiden, ohjusten ja valonvahvistimien ja lämpökameroiden aikakaudella. Ainoa tänne kykenevä ja haluava hyökkääjäkandidaatti on Venäjä, jonka oma strategia on tuhota kaikki tieltään massiivisin iskuin. Se pystyy iskemään kaukaa, korkealta, kovaa ja massiivisella kalustomäärällä. Venäjä pystyy tuhoamisvimmassaan raivaamaan tieltään kaiken elollisen ja elottoman jo kauan ennen kuin sotilaat alkavat tehdä työtään venäläismalliin, eli tappaa eloonjääneet niin metsässä, kaupungissa kuin puutarhassakin.

Suomen nykykalustolla tulee olla kyky myös hyökätä, pudottaa lentokoneita, helikoptereita ja ohjuksia huomattavasti kauempaa ja korkeammalta, iskeä kauas valtakunnan rajan taakse jne. Pesonen pystyy asiantuntijana kertomaan, mikä on tilanne puolustusvoimien iskukyvyn osalta. Itse vain arvaan, että edellä mainituilta osin surkea. 

Mikä olisi siis paras vaihtoehto? Kysymykseen on helppo vastata. Parasta on 1) hoitaa mainitut ongelmat kuntoon länsikalustolla ja 2) saada Nato selän taakse. Kumman tahansa ratkaisun laiminlyöminen johtaa lopputuloksen osalta Suomen nykymallin mukaiseen täystuhoon. Kunnon kalustollakin me vain pitkitämme tuhoa, ainoana lohtuna se, että hyökkääjä saa ikimuistoisen opetuksen. Tosin termi ikimuistoinen tarkoittaa yhtä kahta sukupolvea, kuten talvisota aikanaan opetti. Uho alkaa olla Venäjällä nyt sitä luokkaa, että Suomen aikanaan antama opetus alkaa olla muisto vain. Venäjä on valmis sotaan. Enää voi vain arvailla, mikä on sen seuraava kohde. Putinin äskettäinen puhe duumalle oli pahaenteinen.     

Kysymys siis kuuluukin valtiojohdolle: 

Olisiko syytä ryhtyä toimiin ennen kuin on liian myöhäistä? Miksi te hyväksytte puolustustrategiaksi suomalaisten osalta mieluummin joukkotuhonnan, suuret sotilastappiot ja omaisuustuhot kuin asetetatte ennaltaehkäisyn ja liittoutumisen ykkössijalle? Jopa Putin itse on ilmoittanut, ettei Venäjä hyökkää Nato-maita vastaan. Jos emme usko asiassa Putinia, eikö se kerro jo hölmömmällekin, että silloin varsinkin ollaan tilanteessa, jossa liittoutuminen on äärimmäisen tärkeää?  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Suomen puolustus perustuu "omaan uskottavaan puolustukseen", millä tarkoitetaan lähinnä isoa ja nykyoloissa auttamattoman hidasta ja kankeaa reserviä.

Miksi sitten turvaudutaan reserviläisarmeijaan vaikka se ei selvästikään ole enää ajanmukainen tapa?

Reserviläisarmeija on näennäisen halpa tapa varustautua perinteistä rintamasotaa varten. Todellisuudessa se on kuitenkin erittäin huonosti nykyajan konflikteihin soveltuva ja lisäksi kallis, koska puolella ikäluokasta jää lähes vuosi työelämänsä työpanoksesta tekemättä.

Hehkuttamalla talvisodan ja jatkosodan loppuvaiheen torjuntataisteluja, Suomen kansa on saatu uskomaan omaan sotilaalliseen ylivertaisuuteemme. Tässä tunteen palossa sitten on jäänyt huomaamatta se, että rintamasota on historiaa ja modernin tuhontateknologian rinnalle Venäjä on tuonut nopeatahtiset alueanastukset, joihin kumpaankaan ei reserviläisarmeijalla pysty lainkaan vastaamaan.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Minkä opetuksen Pasi Majurin hengenheimolaiset antoivat sodissa itänaapurille? Karttaa katsomalla näyttäisi käyneen päinvastoin.

Kannattaisiko nyt viedä pystykorvat takaisin ullakon kätköihin ja rauhoittua. Meillä on Venäjän kanssa hyvä Naapuruussopimus ja pahimpia ylilyöntejä rajoittava Liittoutuneiden maiden kanssa solmittu Pariisin rauhansopimus.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ 2/RL:
Ellen väärin muista, taisi meillä olla NL:n kanssa hyökkäämättömyyssopimus voimassa vielä lokakuussa 1939.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Niin oli, mutta se liittoutuminen natsi-Saksan kanssa!

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #6

→ 6/RL: ”liittoutuminen..”

Jatkosotaa tarkoittanet!

PS. Jartsev taisi aloittaa 'tunnustelut' jo keväällä 1938

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto Vastaus kommenttiin #6

Tarkoitat kai sitä, että Neuvostoliitto liittoutui vuonna 1939 Natsi-Saksan (Molotov-Ribbentrop -sopimus lisäpöytäkirjoineen) kanssa ja irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen Suomen kanssa ja järjesti Mainilan laukaukset perustellen hyökkäystä Suomeen talvisodassa tuota kautta.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kun rauhaa rakastava itänaapurimme tuli vapauttamaan Suomea vuoden -39 lopulla Suomen tahallisen agitaation takia, taisi muutama sankarivainaja jäädä metsiin naapurillakin. Joku voisi pitää sitä opetuksena jos reilu 100 000 sankaria ei päässyt Helsinkiin juhlimaan voitonjuhliin. Jatkosodassa itänaapuria opetettiin lisää niin paljon, että itänaapuri joutui lopettamaan vapautusoperaationsa Suomen osalta.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Tältä osin historiaa näyttää olevan tutkimatta. Kirja Mannerheimin kuriiri antaa mielenkiintoisen toisenlaisen näkökulman asiaan, jossa Suomesta näyttää muodostuneen merkittävä uhka Suomesta käsin tapahtuneiden emigranttijärjestöjen terroristi ja agenttitoiminnan myötä. Kyse ei ollut mitenkään pienestä amatööritason puuhastelusta. Neuvostoliittoon oli tarkoitus perustaa pysyvästi maanalainen organisaatio, joka olisi tukenutunut maassa oleviin keisarivallan kannattajiin. Juuri tätä asiaa pitäisi enemmän tutkia. Se saattaa aivan uudenlaiseen valoon Suomen viattomuuden. Mikäli asia niin oli, kuin kirjan tekijä kertoo. Tekijä on käyttänyt varsin vaikuttavan määrän lähteitä ja arkistoja.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri Vastaus kommenttiin #11

Jos olisi aikaa, olisi mukava lueskella ja tutkia noita vaihtoehtoisia juttuja.

Onkohan kukaan tutkinut jatkosotaa siltä kantilta että Suomen eteneminen pitkälle Neuvostoliiton alueelle ja myöhempi raivokas puolustustaistelu siellä pelastivat Suomen miehitykseltä? Onhan selvää että jos Neuvostoliitto olisi lähtenyt työntymään talvisodan päättyessä jääneiltä rajoilta Suomeen, se olisi päässyt todella pitkälle huomattavasti vähemmin tappioin. Lopulta suuret tappiot käänsivät Stalinin katseen muualle eikä kantti enää riiittänyt kokeilla uudelleen. Jatkosotaa on turhaan arvosteltu virheenä.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Hyvä kirjoitus Pasi Majurilta! Lintuselle: Putin veisaa viis sopimuksista, se on jo nähty.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Eihän tässä Venäjä ole repimässä valtiosopimuksia vaan Suomen höyrypäät!

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

Mitä valtiosopimuksia Suomen "höyrypäät" ovat repimässä? Tästä haluaisin esimerkkejä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Venäjällä on tosiaan sotauho mutta onko se Suomea kohtaan?
Jos uho on USA suunnattu ovat europan Natomaat velvollisia puolustamaan USAta,sitäkautta Suomi saattaa olla vaarassa tässä välissä ja siihen ei Natojäsenyys auta vaan velvoittaa.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Uho on todella kova, mutta kysymys kuuluukin: tarvitseeko meidän ottaa riskiä ja arvailla, mikä on uhon kohde?

Siinä vaiheessa kun kohde selviää, voi olla pelit pelattu.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Maa joka on vaikeuksissa tarvitsee ulkoisen vihollisen.
Aikanaan Kiinassa tehtiin USAsta ulkoinen vihollinen kun pelättiin kansan levottomuutta, nyt sinne tuli raha joka toistaiseksi rauhoittaa.
Ei tämän tarvitse sotaa merkitä jos kansa pysyy näin hallinnassa.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Pitäisikö meillä olla suhteessa esimerkiksi väkilukuun suhteutettuna vähintään
samanlainen vahvuus, kuin Israelilla on esimerkiksi hävittäjissä, panssarivaunuissa ja taisteluhelikoptereissa. Israel saa kaluston hyvin edulliseen hintaan USA:lta?

Jos suhteutetaan väkilukuun.

Israelilla hävittäjiä noin 406 kpl suhteessa Suomella tulisi olla noin 270 kpl.
Israelilla on panssarivaunuja 1250 Suomella tulisi olla suhteessa noin 820 kpl.
Israelilla on taisteluhelikoptereita 77 ja Suomessa samassa suhteessa tulisi olla noin 50 kpl.

Tosin Israelin uskottava puolustus suhteutuu alueeseen, siellä nyt ei rajanaapurina Venäjän tasoista asemahtia ole, joten Suomellako pitäisi olla vielä enemmän kalustoa?

Jos vaikka Nato (USA) löisi pöytään sellaisen sopimuksen, jossa Suomi saisi hieman paremman ja uskottavamman puolustuskyvyn, kuin Israel edulliseen Suomen puolustusbudjettiin sopivaan hintaan? Silloin voisi olla vakava harkinnan paikka. ;-)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Viimeinen kappale ihan asiaa. Samaa mieltä. Heh, jo toisen kerran lyhyen ajan sisään jos oikein muistan.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Pasi Majurilta hyvä kirjoitus ja myös onnistunut otsikko.

Liittoutumisen primäärinen tarkoitus on sotaan joutumisen ehkäiseminen. Vasta sekundäärisenä tulee sodassa pärjääminen, mikäli jostain syystä kuitenkin siihen jouduttaisiin. Arkijärki sanoo, että puolustautuminenkin onnistuisi paremmin osana vahvaa liittoutumaa kuin yksin.

Jos edes puolet suomalaisista ymmärtäisi tämän varsin yksinkertaisen strategian, joka on toiminut menestyksekkäästi jo lähes seitsemän vuosikymmentä eli Naton perustamisesta lähtien, olisi Suomi jo kauan ollut Naton jäsen. Tai ainakin siitä lähtien, kun nopeaälyiset ja tilannetajuiset baltit liittyivät puolustusliittoon. Ilman horinoita kansanäänestyksistä.

Hullunkurisin argumentti Naton vastustajilla on 1300 km pitkä yhteinen raja Venäjän kanssa. Jokainen täysijärkinen tajuaa, että tuon rajan puolustaminen koko pituudeltaan on toivoton tehtävä Suomen nykyisellä ”itsenäisellä uskottavalla puolustuksella”. Resurssien epäsuhta nyt vain sattuu olemaan musertava hyökkääjän eduksi. Jos joku on eri mieltä, esittäköön laskelmat, että oma puolustuksemme on nyt uskottava. Insinöörin logiikalla 1300 km yhteistä rajaa väkivaltaisesti käyttäytyvän ja sotapsykoosissa elävän valtion kanssa on syy numero yksi liittoutua maailman tehokkaimpaan puolustusliittoon, jotta ehkäisevä kynnys naapurin aggressioille nousisi riittävän korkeaksi.

Kuitenkin valtiojohtomme antaa ymmärtää, että koko pitkää itärajaa on sitouduttu puolustamaan, eikä vain osia siitä. Koska tehtävä on nykyresursseilla mahdoton, on pakko päätellä, että kansalle valehdellaan. Miksi valehdellaan?

Tuo korpisotaromantiikka ja naiivi luottamus reservin suuruuteen pitäisi todellakin saada kitketyksi pois nykyisestä puolustusajattelusta. Ellei sitten vuosia tai vuosikymmeniä kestävää ja kaiken raunioittavaa sissisotaa pidetä toivottavana olotilana. Maailmalta löytyy esimerkkejä. Senkin voi unohtaa, että piippalakit nykyään juoksisivat rivissä uraata huutaen konekiväärituleen, vaikka joskus niinkin on tapahtunut.

Georgian, Krimin, Itä-Ukrainan ja Syyrian luulisi opettaneen suomalaisillekin jotain. Eri asia on, otetaanko oppi vastaan.

Käyttäjän HelenaReponen kuva
Helena Reponen

Naton kanssa liittoutumisen pitää olla jo siviilien vuoksi valtiovallan nopea turpo-päämäärä.
Mahdollinen kriisissä ei ole, ainakaan aluksi, rintamaa siellä jossakin, eli maajoukkojen hyökkäykseen vastaamista, vaan nopeita iskuja strategisiin kohteisiin. Rintama on siis siviilien keskellä. Pelkästään tietoliikenteen lamauttaminen pysäyttää työpaikat, koulut, ruoan jakelun ja myynnin, rahaliikenteen, osittain myös lämmön ja sähkön sekä viestiliikenteen. Maan sisälle syntyy alueellisia pakolaisia.

Ennaltaehkäisevä vaikutus sekä maan huoltovarmuuden turvaaminen ovat mielestäni pakottavat syyt Nato-jäsenyyteen. Lainatakseni Jukka Tarkan sanoja ”Venäjän vieressä”-teoksesta: Olipa Suomi liittoutunut tai liittoutumaton, se vastaa alueensa puolustuksesta. Jos se on Naton jäsen, Nato voi auttaa. Jos se ei ole jäsen, Nato ei auta.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset